Kuka saa yksityiset toimijat investoimaan tutkimukseen ja kehitykseen?
Pääministerin johtama tutkimus ja innovaationeuvosto lausui 24.1.2024 lehdistötiedotteessaan, että tutkimus ja kehitys panostusten onnistuminen on erittäin tärkeää ja olennaista on, että julkiset T&K-investoinnit synnyttävät tuloksia ja vahvistavat Suomen taloutta. Tavoitteena on, että vuonna 2030 Suomen T&K-menot ovat 4 % BKT:sta.
Tilastokeskus määrittelee tutkimuksen ja kehittämisen seuraavasti:
”Tutkimuksella ja kehittämisellä (t&k) tarkoitetaan yleisesti luovaa ja systemaattista toimintaa tiedon lisäämiseksi ja tiedon käyttämistä uusiin sovelluksiin. Tavoitteena on jotakin olennaisesti uutta.”
Millaista tämä tutkimus ja kehitys luonteeltaan sitten on? Tilastokeskuksen määritelmät avaavat toiminnan tavoitteita:
”Uutta tietoa tavoittelevaa: t&k:n tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja uusia tuloksia. Pelkkä olemassa olevan tiedon soveltaminen uusien ratkaisujen, tuotteiden, prosessien tai menettelytapojen kehittämiseksi ei ole tutkimus- ja kehittämistoimintaa.”
”Luovaa: t&k-toiminnalle tunnusomaista on luovuus, ongelmanasettelu, uudenlaisten käsitteiden ja hypoteesien testaaminen. Tuotteiden, prosessien, käytänteiden tai mallien rutiininomainen uudistaminen tai kehittäminen ei ole t&k-toimintaa.”
”Onnistumisen suhteen epävarmaa: t&k-toiminnalle on tunnusomaista epävarmuus sekä toteutuvien tulosten että tarvittavien resurssien suhteen. ”
”Systemaattista: t&k-toimintaa suoritetaan suunnitelmallisesti ja sen toteutusta seurataan. Toiminnan tarkoitus on määritelty ja siihen on kohdennettu suunnitellut resurssit. T&k-toiminta on usein organisoitu projektiksi, mutta se voi olla myös yhden henkilön tai ryhmän suorittamaa tavoitteellista toimintaa.”
”Tuloksiltaan siirrettävissä olevaa ja/tai toisinnettavaa: t&k-työn tuottama tieto ja tulokset ovat toisinnettavia ja siirrettävissä.”…
”Kehittämistyö, jolla tarkoitetaan tutkimuksen tuloksena ja/tai käytännön kokemuksen kautta saadun tiedon käyttämistä uusien tuotteiden, prosessien tai menetelmien aikaansaamiseen tai olemassa olevien olennaiseen parantamiseen.”
T&K rahoitus rakentuu erilaisista tuista ja subventioista, joiden avulla pyritään saamaan aikaan yksityisiä investointeja. Kansallisessa tilinpidossa tätä kirjoittaessa uusimmat tiedot BKT:stä ovat vuodelta 2021 ja T&K-rahoituksesta vuodelta 2022. T&K menot luokitellaan yksityis-, korkeakoulu- ja julkisensektorin (sisältäen YVT, voittoa tuottamattomat) menoihin. (https://stat.fi)
Näiden pohjalta voikin arvioida kuinka hyvin julkisen rahoituksen vipuvaikutus on tukenut yksityisen rahoituksen kasvua. Tarkastellaan julkisen ja yksityisen T&K rahoituksen suhdetta maakuntien välillä.
Kuvasta havaitaan, ettei kaikissa maakunnissa julkisen sektorin merkittävä panostus ole systemaattisesti vivuttanut yksityistä rahoitusta tuekseen. Positiivisen poikkeuksen tästä tekevät Uusimaa, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Pohjanmaa, joista kolmessa ensin mainitussa yksityinen TKI meno on ylittänyt 690M€.
Saman kaltaisesti voidaan tarkastella kuinka maakunnan korkeakoulusektorin ja yksityiset T&K menot riippuvat toisistaan. Näidenkään selitysaste ei ole kovin merkittävä. Datan perusteella ”kannettu vesi ei kaivossa pysy”, mutta hankkeiden kautta syntynyt osaaminen onkin mielenkiintoisempi selittäjä.
Osaaminen selittäjänä korreloi yksityiseen T&K rahoitukseen
Kun BKT ja T&K aineistoja täydennetään työvoiman koulutustasolla, voidaan arvioida osaamisen vaikutusta julkisiin ja yksityisiin T&K menoihin maakuntatasolla. Työvoima voidaan luokitella perusasteen varassa oleviin, toisen asteen koulutuksiin (toinen aste sekä alin korkea-aste, sisältäen mm. teknikot ja merkonomit) ja korkea-aste (alempi sis. kandidaatit ja AMK-tutkinnot, ylempi sis. maisteri ja YAMK-tutkinnot sekä tutkijakoulutus)
Ei ole yllättävää se, että korkeampi koulutusaste korreloi maakunnissa tehtävään T&K työhön. Kuvissa vaaka-akselina on maakuntakohtaisen T&K-menojen osuus BKT:stä joko kaikista menoista (vasen sarake) tai yksityisestä menosta (oikea sarake). Tarkastellaan vielä tarkemmin korkeakoulutettujen koulutustaustan vaikutusta.
Datasta aukeaa mielenkiintoinen riippuvuus: korkeakoulututkinnoista alempien osuus työvoimasta (kandidaatti ja ammattikorkeakoulututkinnot) korreloi maakuntien T&K panokseen (sekä kokonaispanos, että yksityinen) voimakkaammin kuin ylempi (maisteri tai YAMK) tai tutkijakoulutus. Sovitteiden rinnalla korrelaatiot on esitetty blogin lopussa.
Tutkimuksesta kehittämistyöhön
T&K rahoituksessa selvä trendi on ollut kaventaa julkisen sektorin omaa panostusta sekä perus- että soveltavaan tutkimukseen, säilyttäen kuitenkin kehittämistyön osuuden samana (luvut inflaatiokorjattu vuoteen 2022).
Yrityksien investoinneissa sekä perustutkimukseen panostaminen, erityisesti aineiston viimeisimpinä vuosina sekä soveltavaan tutki hieman pidemmällä syklillä näkyy selvästi (kuvassa asteikko vasemmalla, inflaatiokorjatut vuoteen 2022). Näinä investointeja lähes kertaluvulla suurempaa on kuitenkin kehittämistyö (kuvassa asteikko oikealla).
Perus- ja soveltava tutkimus luo puitteet ja mahdollistaa kehittämistyön. On lohdullista, ettei tätä taustaa ole julkisessa keskustelussa unohdettu. Sen tärkeydestä puhutaan, vaikka julkisessa keskustelussa harvoin esille nostetaan sen aikajänteet. Perustutkimuksesta kehittämistyöhön kuluu helposti vuosikymmen tai enemmän. Soveltavassa tutkimuksessa tähtäin on seuraavissa vuosissa ja kehittämistyöllä pyritään heti ulosmitattaviin vaikutuksiin.
T&K järjestelmän tulevaisuudesta
Suomen menestyksen kannalta on oleellista, että tutkimus- ja kehitystyön tekijöitä on tarjolla. Heidän palkkaamiseen nähdään syy ja siihen liittyvät aikajänteet kyetään hallitsemaan. Erityinen haaste on PK-sektori, jolle Suomessa on aiemmin tarjolla ollut pääasiassa alihankkijan osa, suurempien yhtiöiden luodessa palveluita ja tuotteita. Näiden vetureiden vähentyessä ja globalisoituessa katse kääntyy pienempiin toimijoihin elintasomme ylläpitämiseksi.
Toivoa sopii, että T&K järjestelmää kehitetään suuntaan, jossa ykstyistä rahaa voitaisiin vivuttaa entistä vaikuttavammin. Tällä voitaisiin myös tukea osaamisen kehittämistä. Tämän blogin havainnot antavat mielestäni aiheen analysoida aikasarjoja tarkemmin. Havaintojen pohjalta voisi ajatella, että maakuntien välillä tärkeimpänä osaamisena T&K panosten kasvamisen ja tätä kautta uusien tuotteiden ja palveluiden synnylle on ammattikorkeakoulutettujen osuus työvoimasta. Jos näin on laajemmallakin aineistolla, on syytä miettiä kuinka tätä korkeakoulusektoria voisi kehittää kansallisesti rahoituksella, regulaatiolla ja paremmilla toimintamahdollisuuksilla.
Suomen vahvuus voisi olla edelleen olla toimiva yliopistolaitos, joka keskittyy perustutkimukseen ja uuden tiedon tuottamiseen, sekä ammattikorkeakoulutus, jossa työelämälähtöinen tiedon tuottaminen ja soveltaminen luo vaikuttavuuden myös perustutkimukselle. Molemmat tehtävät ovat kokonaisuuden kannalta välttämättömiä ja tärkeitä, siksi on molempien sektoreiden kannattaa pitää rooli selvänä – verovaroista kerättävää perusrahoitusta ei kannata käyttää yliopistojen ”työelämäkorkeakouluiksi muuntautumiseen” tai ammattikorkeakoulujen ”tiedeyliopistoitumiseen”.
Oleellista mielestäni on se, että voisimme nostaa Suomen osaamisen sellaiselle tasolle, jolla voimme menestyksekkäästi kilpailla kansainvälisillä kentillä. Entä jos poistaisimme itse tekemämme esteet menestykselle? Annetaan yhteisesti sovittujen kriteereiden mukaisesti meritoituneiden henkilöiden – esimerkiksi yliopettajien – käyttää kansainvälisissä rahoitushakemuksissa titteliä professor. Tällöin myös ammattikorkeakoulut voivat toimia EU-rahoitteisissa hankkeissa päähakijoina kilpaillein muiden EU maiden vastaavien toimijoiden kanssa. Koulutuksen kehittäminen tuomalla uusinta työelämälähtöistä tietoa ja tarvetta parantaa osaavan työvoiman saatavuutta. Samalla opiskeljoiden osaaminen kasvaa hankkeissa, joiden kautta myös yksityiset kehityspanokset tuottavat lopulta hyvinvointia.
9.9.2024 / Matti
p.s. Kiitän vielä Vesaa ja Samulia ideoista!
Blogikirjoituksen kuvien data taulukoina
