Tohtoripilotin toiveista ja tutkijakoulutuksen nykytilanteesta – Kohti korkeakouluvisiota
Suomalaisten yliopistojen kansainväliset ranking-mittarit ovat pääosin luisussa alaspäin. Miksi näin? Eikö tutkimukseen, kansainväliseen verkostoitumiseen osoitetut kasvaneet investoinnit ole onnistuneet? Olemmeko löytäneet parhaat väitöstyöntekijät Suomesta ja maailmalta tekemään vaikuttavaa tutkimusta, vai olisiko aika miettiä mihin meidän tulisi kohdentaa panoksemme?
Vaikuttavuus ja rahoitus
Valmistelin esitystä korkeakoulujen tulevaisuudesta. Tässä työssä opetus ja kulttuuriministeriön (OKM) mainio tietokanta vipunen.fi kaikille avoimena tietolaarina on mainio apuväline. Vastaan tullut data herätti ajatuksia tohtorikoulutuksesta. Aloitetaan ensin tunnetuimmista QS (https://www.topuniversities.com/university-rankings) ja THE (https://www.timeshighereducation.com/world-university-rankings/2023/world-ranking) -ranking -mittareista. Nämä kokoavat yliopistot paremmuusjärjestykseen käyttäen hieman erilaisia painotuksia.
Vaikka ranking-mittarit eivät itseisarvoisesti mittaa vaikuttavuutta, ne kuitenkin osoittavat missä tiedeyhteisö on onnistunut verkottumaan kansainvälisesti ja luomaan merkittävää ja kiinnostavaa uutta tietoa. Näyttää siltä, että Suomen osaaminen ja panostukset eivät ole tuottaneet menestystä tässä työssä. Vaikka Suomalaisten yliopistojen ranking-tulokset ovat varsin hyviä, ovat ne yhtä poikkeusta lukuun ottamatta olleet selvässä laskussa viimeisen kymmenen vuoden ajan merkittävistä laskussa.
Yliopistojen vuosittainen perusrahoitus on kasvanut tarkastelujaksolla noin 300M€. Nämä panostukset eivät ole kantaneet toivottua hedelmää e.m. mittareilla.
Vuoden 2024 budjetissa yliopistoille perusrahoitukseen 1913M€, lisäksi kohdennetaan tutkimus- ja kehittämisrahoitusta 799,4M€, Suomen akatemialle 553,5M€ sekä tutkimusta tukevalle tutkimuslaitosrakenteelle 232,4M€ (https://stat.fi/julkaisu/cln1d0y49udv80cut3f6uw2af). Tämä on vallitsevaan tilanteeseen merkittävä ja kasvava panostus, jonka pitäisi mahdollistaa sekä Suomalaisten että kansainvälisten huippujen tuloksellinen työskentelyn.
Jäinkin pohtimaan sitä, kuinka Suomi on onnistunut rekrytoimaan kansainvälisiä huippuja tohtoriohjelmiinsa ja kuinka heidän työpanoksensa on saatu hyödynnettyä yliopistojen vaikuttavuuden kehittämisessä. Tässä vipunen.fi avaa tapahtunutta datalla.
Kansainvälisyys
Opiskelijat luokitellaan Suomalaisiin, EU/ETA-alueelta tuleviin, heihin lukeutuvat myös Schengen alueella opiskelija statuksella olevat, sekä EU/ETA alueen ulkopuolelta tuleviin opiskelijoihin. Tarkempaa luokitusta näistä opiskelijoista ei Vipunen tarjoa.
Väitöskirjatyöntekijöiden määrää voi arvioida tutkijankoulutuksen aloittaneiden ja valmistuneiden määristä. Valtaosa väitöskirjoista tehdään niin kutsuttuina nippuväitöskirjoina. Niihin kootaan tavallisesti kolmesta kuuteen tieteellistä, ulkopuolisten tahojen arvioima julkaisua, sekä niiden tueksi kirjoitetaan johdanto. Tieteellinen työ siis tuottaa tulosta, vaikka itse väitöskirja ei koskaan valmistuisikaan.
Tutkijakoulutuksessa aloitti vuosina 2017-2023 haki keskimäärin 4100 henkilöä ja heistä valittiin keskimäärin noin 2700 henkilöä tutkijakoulutukseen ja keskimäärin noin 1700 väitöskirjaa valmistui. Tieteen globaalin verkoston merkitys näkyy hyvin heidän taustoissaan.
Suomalaiset yliopistot siis kiinnostavat entistä enemmän ulkomailla. Erityisesti EU/ETA-alueen ulkopuolisten osuus hakijoista on kasvanut merkittävästi lisäten oletettavasti myös mahdollisuutta valita entistä parempia opiskelijoita. Heistä datan valossa karsitaankin entistä suurempi osa valinnassa. Sen sijaan EU/ETA-alueelta intressi tulla Suomeen ei ole kasvanut. Mistä maista kansainväliset opiskelijat sitten tulevat eri tieteenaloille? (https://tilastoneuvos.vipunen.fi/2021/09/28/kolme-nakokulmaa-yliopistojen-tutkimustoiminnan-kansainvalisyyteen/)
Tämän valossa luonnontieteet ja tekniset alat kiinnostavat erityisesti Kiinaa, Irania ja Venäjää. Lista on tässä maailman poliittisessa tilanteessa hieman hämmentävä: koulutamme tieteen suurvaltojen kansalaisia. He ovat maista, joiden autoritääristä hallintoa pidämme arvoihimme heikosti sopivana. Maista joiden kansalaisia on kutsuttu takaisin kotimaihinsa ilmeisesti vasten heidän omaa tahtoaan uhaten heidän sukulaisia. Edelleen ymmärrämme, että tieteen ja tutkimuksen edistäminen edellyttää parhaiden yksilöiden saatavuuden.
Työmarkkinoista
Korkein koulutusaste työllistää hyvin (Sivista, Tohtorit työelämässä katsaus 2023). Osin tästä syystä OKM julkaisi 3.10.2023 merkittävän lisärahoituksen (255M€), jolla rahoitetaan tuhat väitöskirjatutkijaa työelämälähtöisistä tarpeista. Merkittävänä painopisteenä ohjelmassa on tietenkin tekniikka, josta toivomme uutta veturia Suomelle. Miltä työllistyminen siis näyttää eri alueilta tulleille tutkijoille?
OKM:n Education at glance 2023 selvityksen materiaalin mukaan korkeakoulutettujen työllisyysaste oli 2022 noin 88%, ammatillisen toisen asteen tutkinnon suorittaneiden 79% ja perusasteen varassa olevilla 49%. Suomessa väitelleiden kansainvälisten tohtoreiden työllistyminen osuu kahden viimeksi mainitun väliin.
Matala työllistyminen ei rohkaise pysymään Suomessa. Näyttääkin siltä, että merkittävä osa tohtoreista suuntaa paremmin työllistäville työmarkkinoille.
Sivista (Tohtorit työelämässä katsaus 2023) esittävät tohtoreiden työllistymisestä seuraavan yhteenvedon
Tohtoreiden työvuosista yrityssektorille kohdistuuu 7% (2021) ja noin 30% työllistyy joko yrittäjinä tai yksityiselle sektorille (2019). Julkinen sektori ja yliopistolaitos onkin merkittävin tutkijakoulutettujen tohtoreiden työllistäjä*.
Yhteenveto
Näiden tilastojen valossa voi todellakin toivoa, että edellämainittu työelämätohtorien lisärahoitus muuttaa vallinnutta trendiä täyttäen lisärahoitukselle asetetut tavoitteet. On mielenkiintoista nähdä onnistuttiinko 1000 tutkijan rekrytoinnissa löytämään opiskelijoita, joiden tavoitteena on rakentaan Suomalaista menestystä. Onnistuttiinko löytämään ohjaajia joilla on aidosti vaikuttavat yhteydet elinkeinoelämään, jotta tutkimustyö luo menestystä ja oliko Suomalaisella elinkeinoelämällä kyvykkyyttä tarjota haasteita ja työpaikkoja hyödyn mittaamiseen pitemmällä aikajänteellä.
Pelätä sopii, että kolmivuotinen lisärahoitus riittää vain paikantamaan tekijät, solmimaan työelämäsuhteet ja aloittamaan työ. Itse työ jäisi tulevien lisärahoituksien varaan.
Ja toki, onhan meillä myös toinen korkeakoulusektori, jonka lähtökohtana on työelämäkorkeakoulutus. Olisiko hedelmällistä miettiä onko kustannustehokkaampaa kehittää työelämälähtöistä yhteistyötä jo olemassa olevilla rakenteilla ja yliopistojen keskittyä perustutkimukseen, jonka tulokset eivät nykyisellään näytä kehittyvän. Vai onko parasta investoida yliopistoihin uuden tehtävän luomiseen, joka ammattikorkeakouluilta vei 30 vuotta.
Näihin kysymyksiin varmasti palaamme korkeakouluvisiota työstäessämme talvella 2024.
28.8.2024 / Matti
Editointihistoria
* 29.8.2024 korjattu virheellinen tulkinta ja lisätty työvuodet, kiitos huomiosta Seppo!